1. jakson kotitehtävä nro 2/What matters Now

What matters now

Tehtävänä oli lukea Seth Godinin sähköinen kirja What matters now ja kirjoittaa siitä blogikirjaus.
Kirja löytyy osoitteesta: What matters Now

Kirja on Seth Godinin toimittama, se sisältää lyhennelmiä, pieni kirjoituksia, kuvia, piirustuksia kullekin kirjoittajalle läheisestä aiheesta. Kirjoittajia on noin 70, johtajia, tutkijoita, toimittajia, konsultteja jne. Asiantuntemusta siis löytyy ja kunkin sanoma on tiivistetty yhteen sivuun. Kirja on helppolukuinen ja siitä löytyy linkit kirjoittajien sivuille, twitteriin tms.

Tätä kirjaa saa nyt painettunakin ja sen tuotto ohjataan avustusorganisaatiolle Room to Read, jonka toimintaan voi tutustua sivuilla: Room to Read

Järjestö perustaa kartalla merkittyihin maihin kirjastoja, joita varustetaan joko maan kotikielisillä tai englanninkielisillä kirjoilla. Kirjojen joukossa on myös omia kustanteita.

Koska tämän sähköisen kirjan lähtökohdat ovat tälläiset, myös sen maailmaa syleilevä sisältö on odottamani mukainen. Melkein jokaisesta tekstistä voi löytää kaipuuta tai ohjeita parempaan elämään ja elämäntyyliin, mitä se sitten kullekin merkitsee ja edustaa. Amerikkalaisuus kirjassa myös näkyy.


Luin kirjan, kuten moni muukin meistä näköjään, viikonlopun pakkasten aikaan. Siihen oli aikaa ja hyvä oli keskittyä, mutta jaoin sen kuitenkin kahdelle päivälle. Monet asiat olivat itsestään selviä, kuitenkin niin, että olen antanut ajatusten muhia päässäni pari päivää. Lisäksi olen yrittänyt päättää, minkä lähestymistavan otan kirjoituksiin ja kuviin.

Välillä olen peilannut niitä itseeni ja kokemusteni valossa, välillä yrityselämän kannalta, välillä olen miettinyt niitä lapsia, jotka oppivat lukemaan ja saavat mahdollisuuden tutustua kirjoihin mm. Room to Readin ansiosta. Johtajuutta näkyy olevan kirjoituksissa jonkin verran ja vielä enemmän, jos ajattelemme itsensä johtamista, mikä on minulle mieluinen ja läheinen aihe, sillä siinä riittää henkilökohtaisesti töitä jokaiselle päivälle.

Yhtä kaikki, halusin poimia ja tuoda esiin seuraavat tarinat:

Autonomy (s. 25) Daniel H Pink "Management isn´t natural"

Daniel H Pink haluaa herätellä meitä ajattelemaan, kyseenalaistamaan ja parantamaan johtamiskäytäntöjä. Hän väittää, että johtaminen ei ole luonnollista (kuten puut ja joet), vaan joku on johtamisenkin keksinyt ja lanseerannut. Entisajan johtaminen sopii tuotteisiin ja toimintatapaan, jossa halutaan, että työ tehdään tietyllä tavalla.

Maailma on muuttunut teollisuusajoista ja pakko myöntää, että tässä lienee itua. Nykyään kehittyneen maailman ihmisillä ainakin on jo hyvä peruskoulutus ja tunto osaamisestaan ja ihmisarvostaan. Niinpä kirjoittajan mukaan työhön sitoutumista voidaan edistää luomalla riittävä itsenäisyys työn tekijälle. Näin hänen mielestään saamme rutiinityön sijaan innovoivan ja innostuneen työn - ja tekijän.

Kirjoittajan mielestä työn tekeminen onnistuu hyvin ja johtaminen tuottaa tulosta, kun työntekijöille on määritelty:

• tehtävä - siis mitä tekevät
• aika - koska pitää olla valmista
• tekniikka - miten työ tehdään
• työporukka - kenen kanssa työ tehdään

Iskulauseena: Yksilöllisen robotin sijaan itsenäinen yksilö (vapaa suom.)                       


Knowledge (s. 34) Alisa Miller

Alisa Miller käsittelee tässä jutussaan nykyisen lehdistön ja myös on line -lehdistön asemaa ja tilaa. Miller alalla työskentelevänä osaa käsitellä asiaa eri tasolla kuin minä uutisten vastaanottajana. Hän miettii, miten eri aihealueita kohdellaan viestimissä ja miksi jotkut aiheet jäävät pimentoon. Lisäksi hän kritisoi on line -uutisoinnin tapaa "kierrättää" uutisia - siitä on toimittajan työ kaukana! Alisa painottaa tarinan ja kerronnan merkitystä.

Olen viime vuosina monesti pohdiskellut, missä uutisoinnissa mennään, lähinnä uutisten aiheen, laadun ja toimittajan suhteen.
Ovatko aiheet, etenkin on line -viestimissä, sellaisia, jotka ansaitsevat tulla esitellyiksi ja julki?
Mikä on uutiskynnys nykyään, onko sitä?
Mikä on meille tarjottujen uutisten todenperäisyys ja mikä on niiden funktio, tarkoitus?

Korvaako määrä laadun?
Miksi joudumme lukemaan huonoa kieltä, tekstiä, kirjoitusvirheitä?
Onko kaiken takana näennäinen tehokkuus, kiire, rahan säästäminen, tuottavuus?
Mikä on ihmisen henkilöyden suoja? Haluatko tulla kuvatuksi liikenneonnettomuustilanteessa Iltalehden etusivulle?

Kuka on toimittaja?
Polkeeko kaikki tämä nykyinen meno toimittajien ammattiylpeyttä?
Eikö nykyään haluta enää maksaa mistään - ammattitaidosta puhumattakaan?
Tuntuu joskus, kuin uutisten julkaisijoilta puuttuisi peruskoulutus, juttuja saavat tehdä ketkä tahansa, mistä tahansa ja kuviahan ottavat lukijat itse -tämä lienee sitä "kaikki pelaa" -systeemiä?

Tässä muutama asia, miksi halusin nostaa tämän tietoon ja taitoon perustuvan journalismin esiin.
Valitettavasti tämä päteen nykyään melkein mille elämän osa-alueelle tahansa.
Kiitos, Alisa!

Productivity (s. 68) Gina Trapani   Gina Trapanin blogi - software

Gina Trapanin lyhyet "tehokkuuslauseet" viehättivät, koskapa hän esittää ne rutiinit, joihin oma aikani suurelta osin menee - sitten ne vaativammat... annanko niihin koskaan aikaa, viitsinkö nähdä sen vaivan? Tässä hieman teillekin:

Toisella puolella on rutiineja, kuten pankkiasiat, yleiset asioiden hoidot, e-meilit, päivittäiset rutiinityöt, kaikenkarvaiset keskeytykset ja työstä/asiasta toiseen siirtymiset. Kuten myös tavat, tottumukset, "aina on tehty näin", tyytyminen tyydyttävään hyvään.

Toisella, herätepuolella, taas ovat mm. sellaiset asiat, kuten tavanomaisuudesta poikkeaminen, riskinotto, kunnianhimoiset päämäärät, kaikkensa antaminen, uuden löytäminen ja luominen, erinomaisuuden vaatimus.

Tiedän, että rutiinit tuovat tietyn rungon työpäivään, elämään ja nekin asiat on aina hoidettava tavalla tai toisella. Rutiineja tarvitaan, ne helpottavat työtä ja päivän rakentumista, mutta pelkät rutiinit eivät tyydytä pitkän päälle.

Rutiinien väliin, lomaan ja osin tilallekin pitäisi saada järjestettyä jotain uutta, luovaa ja innostavaa, jonka turvin saa hyvillä mielin hoidettua myös ne rutiinit - ehkäpä tehokkaamminkin? Tämä uusi voi antaa perspektiiviä laajempiin kokonaisuuksiin ja sitä kautta ideoita, mielekkyyttä työhön ja parhaassa tapauksessa verkostoja ja työtapoja.

Paras ohje minunlaiselleni haikailevalle, haaveilevalle ja vähän turhan monesta asiasta kiinnostuneelle ihmiselle on selkeä:

Älä huolehdi liikaa, miten saisit asiat hoidettua, vaan tee ne!

Miten osuikaan kohdalleen taas kerran - olen yrittänyt mieltää ja toteuttaa Marjo-Riitta Ollilan ohjetta turhasta murehtimisesta, sanoman sisältö jotenkin näin:

Tee ne asiat, jotka pitää tehdä. Älä huolehdi asioista, joihin et voi vaikuttaa!

Työnohjaaja Mikke Metsänen on näköjään katsonut saman Maarit Tastulan ohjelman, kun on tiivistänyt :)
Huolen häivytystä

Kaiken kaikkiaan tämä Seth Godinin toimittama kirja oli helppo lukea ja siinä olisi ollut monta aihetta tarkemmin pohdittavaksi. Näkökulma kirjassa on ymmärrettävästi amerikkalainen, paljon johtajatason ihmisten näkökulmasta asiaa, jota välttämättä ei voi tuoda täysin meille - tarkoitan siis, ettemme ainakaan joka alalla ole käyneet siellä, missä amerikkalainen business-maailma - meillä ei liene niin pitkä matka takaisin onneemme tai edes siihen tyydyttävään elämään?

- Heli -
ps. olen tilannut Sethin blogin syötteen